Pieniä valoja on meillä jo parissa paikassa. Kaksi viime joulua ovat menneet ihan hujahtamalla ohi. Oman sisustuspuodin pitäminen verotti ehdottomasti oman kodin joulua. Tänä vuonna otan joulusta kaiken mahdollisen irti. Ajoissa.
Palaan asiaan ensi viikolla. Loppuviikoksi on kaikenlaista mukavaa ohjelmaa.
Leivontahetkeä varten laitettiin esille ihanaa joulun tunnelmaa omilla lempparikoristeilla.
Sotkettiin jauhoilla kaikki paikat...
...mutta kylläpäs meillä oli kivaa.
Lopuksi laitettiin joulukoristeet takaisin piiloon. Parin viikon päästä kaivellaan ne esiin uudestaan.
Lopputulos on aika hauska. Miehen kuorsauksen säestämänä syntyneet viirit muistuttavat pieniä pöksyjä narulla kuivamassa.
Halusin tehdä mahdollisimman muhkean kranssin tuohon ulko-oven kapeaan oveen, vasikkaan. Valojen lisäämisen kanssa olin kahden vaiheilla.
Tällä hetkellä meidän kuisti on kuitenkin niin pimeä suuren osan vuorokaudesta, joten piilotin päällimmäisen havukerroksen alle pienet valot. Kuistilla kun ei ole vielä ainuttakaan sähkövaloa kytkettynä.
Nyt voi oven löytää kranssin perusteella vaikka pimeässä.
Sieniohjeen ja varmaankin ainakin sata muuta kivaa ohjetta löysin tästä White country-blogia pitävän Outin kirjasta. Mahtava opus. Suosittelen.
Iästä ei ole tietoa, mutta sopii kulahtaneen ulkonäkönsä vuoksi mainiosti vanhaan ympäristöön.
Löysin myös kauan etsimäni kynttilänjalan. Tämä on tosi vanha ja kaunis. Eläneen näköinen. Sopii ihanasti ruokapöytään kattauksen keskelle.
Hintoja en viitsi laittaa, kun pulitin näistä ehkä jonkun mielestä liikaa. Mutta so what? Nää oli pakko saada.
Hivenen ankeahan tämä köökki on. Myytiin jo liesituuletin ja kunnon valaistuksesta ei ole tietoakaan.
Innostuin nyt kuitenkin vaihtamaan verhoja ja vähän siivoilemaan muutenkin.
Laitoin ripauksen punaista sinne tänne. Nyt on kuitenkin jo marraskuu.
Tämän viikon aloitus tuntui ylitsepääsemättömältä. Onneksi huomenna on tiistai. I hate Mondays. Ainakin tänään.
